Postmoderni taide sai alkunsa teollisuuden kehityksestä ja populaarikulttuurin kasvusta toisen maailmansodan jälkeen. Se on osa taiteen ja filosofian suuntausta postmodernismia. Siinä näkyvät selkeästi viihteen ja korkeakulttuurin merkityksen kasvu. Postmodernismia esiintyy eri taiteenaloilla, erityisesti kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, muotoilussa ja kirjallisuudessa, mutta myös musiikissa, elokuvissa ja teatterissa. Sen pohjalta on muodostunut myös oma filosofinen ajatusmalli, jonka mukaisesti teoksia kategorioidaan.
Postmoderni Taide Näkyy Katukuvassa Edelleen
Voidaan katsoa, että 1960-luku on postmodernin taiteen alkamisaika. Silloin taidetyyliin sopivia teoksia alkoi ilmestyä. Postmodernille taiteelle tyypillistä on tarkoituksellinen sekatyylisyys sekä ironia, huumori ja leikkisyys. Teoksissa lainataan jopa röyhkeästi muiden ideoita ja muutetaan ne tyyliin sopiviksi huomiota herättäviksi versioiksi. Töiden tarkoitus on yleensä herättää keskustelua katsojien välillä ja ehkä jopa järkyttää.
Tähän kategoriaan kuuluu myös poptaide. Poptaiteen ikonisimpiin teoksiin kuuluu Andy Warholin värikäs kuvakokoelma Marilyn Monroesta. Sitä käytetään edelleen markkinointitarkoituksiin, herättämään huomiota sekä kotien ja muiden tilojen sisustuksessa. Teosta on myös mukailtu ja postmodernismille tyypillisesti replikoitu ja tehty uusia versioita. Sen ideaa ja toteutustyyliä on käytetty useiden uusien teosten pohjana. Kukaan ei kuitenkaan loukkaannu pienestä idean lainaamisesta, koska se kuuluu taidetyylin filosofiaan.
Jotain Vanhaa Ja Jotain Uutta
Vaikka postmodernismi perustuu vanhojen ideoiden lainaamiseen ja leikkisään toteutukseen, se on vakavasti otettava taiteenlaji. Pop-taidetta käytetään edelleen hyödyksi esimerkiksi mainoksissa. Ne herättävät usein katsojien huomion, aiheuttavat keskustelua ja näin myös jäävät mieleen. Kun toteutus tehdään huumori edellä ja hiukan ironisella asenteella niin lopputulos on juuri sopivan houkutteleva mainosmaailmaan.