Piirtäminen on kuvataiteen perusta. Moni taidemaalari, kuvanveistäjä ja arkkitehti on aloittanut luonnostelemalla lyijykynällä, ja luonnos kulkee mukana koko taiteellisen prosessin ajan. Hyvä puoli piirtämisessä on se, että sen voi aloittaa milloin tahansa. Tarvitset vain kynän, paperia ja hetken aikaa. Syksyn pimenevät illat ovat erinomaista aikaa opetella uutta taitoa.
Lyijykynien kovuusasteet
Lyijykynät luokitellaan kovuuden mukaan. H-kirjain tarkoittaa kovaa ja B-kirjain pehmeää kynää. Mitä suurempi numero kirjaimen edessä on, sitä kovempi tai pehmeämpi kynä on. HB on niiden välissä, ja se on tavallinen kirjoituskynä.
- Kovat kynät (H-sarja) jättävät vaalean ja tarkan viivan. Ne sopivat apuviivoihin ja teknisiin piirroksiin.
- HB ja F ovat keskikovia, ja niillä voi tehdä luonnoksia ja kevyitä varjostuksia.
- Pehmeät kynät (B-sarja) jättävät tumman ja pehmeän jäljen. Niillä tehdään varjot ja syvät sävyt.
Aloittelijalle riittää muutama kynä, esimerkiksi 2H, HB, 2B ja 6B. Valmis setti on helppo tapa saada eri kovuudet kerralla. Esimerkiksi Faber-Castell Castell 9000 Art -lyijykynäsetti on esimerkki valmiista setistä. Tarkista tuotetiedoista, mitkä kovuudet settiin kuuluvat. Lisää vaihtoehtoja löydät lyijykynien valikoimasta.
Paperi, pyyhekumi ja teroitin
Paperin pinta vaikuttaa siihen, miltä viiva näyttää. Sileä paperi sopii tarkkoihin piirroksiin, ja hieman karheampi pinta tarttuu grafiittiin paremmin ja helpottaa sävyttämistä. Luonnoskirja on kätevä, koska se kulkee mukana ja kaikki harjoitukset pysyvät tallessa samassa paikassa.
Pyyhekumeja kannattaa olla kahta tyyppiä. Tavallinen muovikumi poistaa viivat kokonaan, ja muovailtava kumi eli niin sanottu vaivattava kumi nostaa grafiittia kevyesti. Sillä voi vaalentaa sävyjä ja tehdä valon kohtia. Teroitin tai terävä veitsi pitää kärjen hyvänä. Moni piirtäjä teroittaa kynän pitkäksi kärjeksi, jolloin kynää voi käyttää sekä kärjellä että kyljellä.
Harjoituksia aloittelijalle
Piirtämistä oppii parhaiten säännöllisellä harjoittelulla. Lyhytkin harjoitus päivittäin vie eteenpäin nopeammin kuin pitkä piirustussessio kerran kuukaudessa. Muutama harjoitus, joilla pääset alkuun:
- Viivaharjoitus: piirrä suoria viivoja, kaaria ja ympyröitä ilman viivainta. Ne kehittävät käden ja silmän yhteistyötä.
- Sävyasteikko: piirrä rivi ruutuja ja sävytä ne vaaleimmasta tummimpaan. Kokeile samaa eri kovuisilla kynillä.
- Yksinkertaiset muodot: piirrä pallo, kuutio ja lieriö ja varjosta ne niin, että valo tulee yhdestä suunnasta.
- Asetelma: aseta pöydälle muutama arkinen esine, kuten kuppi, omena ja kirja, ja piirrä ne sellaisina kuin ne näet.
Piirustukset kannattaa päivätä ja säilyttää. Kun muutaman kuukauden päästä selaat luonnoskirjaa taaksepäin, näet oman kehityksesi selvästi, ja se motivoi jatkamaan. Pehmeillä kynillä tehdyt piirustukset tahriintuvat helposti, joten sivujen väliin voi laittaa ohuen paperin.
Katso ennen kuin piirrät
Piirtämisen tärkein taito ei ole käden taito, vaan katsominen. Usein piirrämme sitä, mitä luulemme näkevämme, emmekä sitä, mitä todella on edessämme. Kun piirrät asetelmaa, katso kohdetta enemmän kuin paperia. Vertaile mittasuhteita, etsi varjojen rajat ja katso, missä kohdassa valo osuu pintaan.
Hyvä harjoitus tähän on sokkopiirustus: piirrä kohde katsomatta paperia lainkaan. Lopputulos näyttää usein hassulta, mutta harjoitus opettaa silmää seuraamaan muotoja tarkasti. Kun jatkat harjoittelua, huomaat pian, että viiva varmistuu ja sävyt syvenevät. Piirtäminen on taito, joka kehittyy aina, kun siihen käyttää aikaa.